Olisipa ihanaa, jos koirani saisi pennut! Ajatusta kannattaa kuitenkin harkita muutaman kerran.
Jokainen yhdenkään pentueen teettäjä on kasvattaja, joka on paitsi vastuussa maailmaan saattamistaan koiranpennuista, myös osaltaan vastuussa rodun jalostuksesta ja sen tasosta.
Tiineys ei ole nartun terveydelle eduksi eikä varsinkaan mikään välttämättömyys, kuten vanhat uskomukset väittävät. Tiineys on aina nartulle riski, ja pahimmassa tapauksessa narttu voi menehtyä synnytyksen komplikaatioihin tai kohtutulehdukseen.
Yrityksistä huolimatta narttu voi jäädä astutuksesta tyhjäksi. Synnytyskään ei aina etene luonnollisesti, jolloin joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun. Vaikka pennut syntyisivät elävinä ei ole takeita siitä, että ne selviytyvät hengissä kahden viikon rajapyykin yli.
Ennen kuin suunnittelet narttusi astuttamista pidemmälle, pohdi vielä seuraavia kysymyksiä.
Kennelliiton jalostusstrategiaan on kirjattu seuraavia tavoitteita:
Jos olet edelleen sitä mieltä, että narttusi on pennuttamisen arvoinen ja riskit tiedostettuasi olet vielä valmis ryhtymään pennutusprojektiin, otathan huomioon nämä Kennelliiton ja SWCS ry:n säännöt ja ohjeistukset:
Kun olet huomioinut jalostukseen yksityiskohdat ja päättänyt astuttaa narttusi riskit tiedostaen, on aika etsiä sopivaa urosta. Ehdokkaisiin kannattaa tutustua henkilökohtaisesti ja pyrkiä valitsemaan sellainen, joka parhaiten täydentää narttuasi. Tulee muistaa, että täysin virheettömiä koiria ei ole olemassakaan ja nartunkin ominaisuuksien tulee olla urosta täydentäviä. Sopivien uroksien löytämisessä myös nartun kasvattaja voi olla suurena apuna. Halutessaan voi myös tiedustella Corgiseuran jalostustoimikunnalta ajatuksia.
Kun sopiva uros on löytynyt, on aika ottaa yhteyttä sen omistajaan ja tiedustella, onko uros käytettävissä jalostukseen nartullesi. Kannattaa perustella tarkoin miksi olet kiinnostunut juuri kyseisestä uroksesta. Uroksen omistajat eivät yleensä arvosta sitä, että heitä lähestytään kiireessä todeten, että nartun juoksu on juuri alkanut, joten otathan asioista selvää hyvissä ajoin. Kannattaa myös huomioida, että vastaus kosioyhteydenottoon voi olla kielteinenkin, sillä uroksen omistajalla voi olla jo muita suunnitelmia uroksen jalostuskäyttöä koskien tai hänen mielestään uros ei ole kyseiselle nartulle sopiva vaihtoehto. Näissä tapauksissa on hyvä, jos urosehdokkaisiin on listattuna muutama varavaihtoehtokin. Joskus hyvä ajatus on mennä jopa merta edemmäs kalaan ja katsastella sulhasvaihtoehtoja myös ulkomailta.
Mahdolliset astutukseen liittyvät maksut uroksen omistajalle määrittää uroksen omistaja itse. Ne kannattaa tiedustella jo etukäteen, kun on päästy sopimukseen kyseisen uroksen käyttämisestä kyseiselle nartulle.
Nartun aloittaessa juoksunsa, on hyvä tiedottaa tästä heti uroksen omistajaa ja vielä tehdä viimeisin tarkistus siitä, onko astutus mahdollista (uroksen terveydentila sillä hetkellä, omistajan aikataulut jne) ja mikäli mitään muutosta aiemmin suunnitellussa ei ole, sopia mahdollisista käytänteistä astutuspäivän lähetessä.
Yleensä astutus suoritetaan uroksen luona. Astutuksien tulisi olla ongelmattomia ja helppoja, mutta näin ei aina asiat mene. Usein kokemattomat nartun omistajat vievät koiransa uroksen luo liian aikaisin ja astutus ei onnistukaan. Eläinlääkärissä tehtävä progesteroni-määritys auttaa tarvittaessa selvittämään oikean astutusajankohdan. Myös uros ja sen omistaja voivat olla astutuspuuhissa kokemattomia. Kokenut, tilannetta rahoittava apuri voi olla astutusasioissakin korvaamaton.
Koiran tulee olla hyvässä peruskunnossa jo ennen astutusta, jotta tiineysaika menee mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa hyvää lihaskuntoa, ei lihavuutta tai kuivuutta. Tiineyden aikana koiran elimistö käyttää massaa hyväksi, ja hyvä lihaskunto edesauttaa tiineydestä palautumista. Huonosti hoidetussa suussa on paljon bakteereja, eikä hampaiston kunnosta huolehtiminen ole pahitteeksi ennen tiineyttä ja synnytystä.
Pidä hyvää huolta astutetusta nartusta. Stressi ei ole hyväksi koirallekaan, ja se saattaa tiineyden alkuvaiheessa aiheuttaa jopa keskenmenon. On sanomattakin selvää, että yleisiä tapahtumia, kuten näyttelyitä ja koirapuistoja on kantoaikana vältettävä tartuntojen välttämiseksi. Ruokinnan tulee olla laadukasta, tiineelle nartulle soveltuvaa ruokaa. Vointia on seurattava tiineyden loppuvaiheilla tarkoin.
Synnytyksen koittaessa tarvitaan usein kokeneemman koirankasvattajan apua. Joillakin nartuilla synnytys ei etene luonnollisesti pentujen virheasennon, liian suurten pentujen tai esimerkiksi polttoheikkouden vuoksi. Tällöin on turvauduttava eläinlääkärin apuun.
Synnytyksen jälkeisiä mahdollisia komplikaatioita ovat kohtutulehdus, nisätulehdus, kalkkikramppi ja maidon erittymisen ongelmat. Joskus emovaistot eivät herää heti, ja kasvattajan tulee tehdä entistä enemmän töitä pentujen hoitamisen kanssa. Ensimmäiset viikot menevät pentulaatikon vieressä valvoessa. Pienet pennut ovat hyvin avuttomia ja painojen kehitystä tulee seurata aluksi päivittäin.
Emon maito on pennuille parasta ravintoa, mutta suurten pentueiden kanssa on turvauduttava joskus lisämaitoon. Kiinteään ruokaan siirrytään 3-5 viikon iässä.
Sosiaalistaminen alkaa jo kasvattajan luona. Pennun olisi hyvä totutella esim. ulkoiluun, erilaisiin pintoihin ja ääniin, autolla matkustamiseen, eri näköisiin ja kokoisiin ihmisiin, lapsiin ja turvallisiin koiriin ennen luovutusikää. Totutteleminen helpottaa uuteen kotiin siirtymisestä aiheutuvaa stressiä ja tukee pennun kehitystä.
Vaikka emä ei enää antaisi pentujen imeä 6-8 viikon iässä, pennut oppivat emältään ja toisiltaan koirien kieltä. Muun muassa emän opettama puremisen esto kehittyy vasta 7-8 viikon iässä. Vaikka 7-viikkoisen pennun saa lain puitteissa jo luovuttaa uuteen kotiin, 6-8-viikkoiset pennut ovat erityisen herkkiä stressaaville tilanteille ja juuri 8-viikkoisilla pennuilla on lyhyt herkkyyskausi, jolloin ne helposti muodostavat pysyviä pelkoja. Pentujen pitäminen kasvattajan luona hieman pidempään edesauttaa koiran kehitystä, jos sosiaalistaminen on aloitettu jo siellä.
Sosiaalistaminen siis on välttämätöntä, mutta tuossa vaiheessa se vaatii myös pennun eleiden tulkintaa, ettei pentu pääse säikähtämään. Vaikka pentujen sosiaalistaminen vaatii jonkun verran viitseliäisyyttä, saa varsin helposti totutettua pentuja moniin uusiin asioihin ennen luovutusta. Kun autoilu ja pennun ostajat ovat jo valmiiksi tuttuja luovutusvaiheessa, ei pääse käymään niin, että pentu oppiikin pelkäämään tottumisen sijaan. Lue lisää sosiaalistamisesta Kennelliiton hankikoira.fi -sivuilta.
Pentukyselyitä tulee kasvattajille mielin määrin. Niiden joukosta täytyy löytää ne sopivimmat kodit juuri näille pennuille. Kasvattajan tulee etukäteen varmistua siitä, että pennun ostaja pärjää varmasti pienen paimenkoiran kanssa. Olethan ostajalle rehellinen rodun sairauksista ja vioista, kuluttajansuojalain tavaran virhettä koskevia säännöksiä sovelletaan myös eläimen kauppaan. Täällä yksi esimerkki koiran kaupasta ja korvausvelvollisuudesta.
Hyvä kasvattaja on omistajan tukena koko koiran elämänkaaren ajan, yhdessä jaetaan niin ilot kuin surut. Sitouduthan pentujen teettämiseen siis koko sydämelläsi? Ethän vain lisää rodun yksilöitä?
Jokainen yhdenkään pentueen teettäjä on kasvattaja, joka on paitsi vastuussa maailmaan saattamistaan koiranpennuista, myös osaltaan vastuussa rodun jalostuksesta ja sen tasosta.
Tiineys ei ole nartun terveydelle eduksi eikä varsinkaan mikään välttämättömyys, kuten vanhat uskomukset väittävät. Tiineys on aina nartulle riski, ja pahimmassa tapauksessa narttu voi menehtyä synnytyksen komplikaatioihin tai kohtutulehdukseen.
Yrityksistä huolimatta narttu voi jäädä astutuksesta tyhjäksi. Synnytyskään ei aina etene luonnollisesti, jolloin joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun. Vaikka pennut syntyisivät elävinä ei ole takeita siitä, että ne selviytyvät hengissä kahden viikon rajapyykin yli.
Jalostukseen käytettävien yksilöiden ominaisuuksista
Ennen kuin suunnittelet narttusi astuttamista pidemmälle, pohdi vielä seuraavia kysymyksiä.
- Tiedätkö koirasi taustat?
- Millainen emä koirallasi oli? Menikö synnytys luonnollisesti ja hoitiko emä pentujaan hyvin? Nämä ovat narttulinjoissa kulkevia ominaisuuksia, jotka täytyy ottaa huomioon.
- Mitä perinnöllisiä sairauksia nartun suvussa on? Ota huomioon myös sisarukset ja emän ja isän sisarukset.
- Mitä annettavaa koirallasi on rodulle?
- Mitä heikkouksia koirallasi on? Kyllä, kaikilla koirilla on heikkouksia, olivatpa ne sitten rakenteellisia, luonteeseen tai terveyteen liittyviä ominaisuuksia. Tärkeintä on tiedostaa nämä ominaisuudet ja punnita, ovatko jalostuskäytön hyödyt suurempia kuin mahdolliset haitat. Joitain virheitä täytyy katsoa läpi sormien ja otettava sulhasehdokkaaksi sellainen uros, jolla ei ole samoja virheitä kuin nartulla.
Kennelliiton jalostusstrategiaan on kirjattu seuraavia tavoitteita:
- Jalostamisen tavoite yleisellä tasolla on eläinkannan laadun parantaminen. Koirilla rodunjalostuksen ohjenuorana on perinteisesti pidetty rotumääritelmiä, kuitenkaan liioittelematta mitään niissä mainittua ominaisuutta.
- Jalostukseen soveltuva koira on rodunomainen sekä ulkomuodoltaan että käyttäytymiseltään eikä sillä ole arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia. Jotta tavoitteeseen päästään, jalostuskoiraksi valitaan yksilö, joka
- on käyttäytymiseltään ja luonteeltaan tasapainoinen
- soveltuu henkisesti ja fyysisesti siihen käyttöön, mihin rotu on jalostettu
- on terve
- on normaalisti lisääntyvä
- on peräisin mahdollisimman pitkäikäisestä suvusta
- on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodunomainen. Jalostukseen käytettävä koira on hermoiltaan ja käyttäytymiseltään sellainen, että se selviää arkipäivän tilanteista. Näin sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen jokapäiväistä elämää hankaloittavia ja hyvinvointia alentavia luonneominaisuuksia on mahdollisimman pieni.
Jos olet edelleen sitä mieltä, että narttusi on pennuttamisen arvoinen ja riskit tiedostettuasi olet vielä valmis ryhtymään pennutusprojektiin, otathan huomioon nämä Kennelliiton ja SWCS ry:n säännöt ja ohjeistukset:
- PEVISA: (jos tässä vaiheessa kysyt, että "mikä ihmeen PEVISA?", tutustu ensin perinnöllisiä vikoja ja sairauksia vastustaviin ohjelmiimme täällä.) Pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla lonkkakuvaus- ja kyynärkuvauslausunto tai kyynärnivelen inkongruenssilausunto sekä astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto, joka ei ole 24 kk vanhempi. Perinnöllistä kaihia, PRA:ta tai tRD:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Diagnoosi ”muu vähämerkityksellinen kaihi” ei kuitenkaan sulje koiraa jalostuksesta. Jos koiralla on todettu mRD, gRD tai PPM, on se paritettava kyseisen sairauden osalta terveen koiran kanssa. Kahden D-lonkkaisen koiran parittaminen keskenään on kielletty.
- PEVISAn rotukohtainen erityisehto: nartun pitää astutushetkellä olla vähintään 18 kk ikäinen ja uroksen vähintään 12 kk ikäinen.
- SWCS ry suosittelee hyödyntämään muita saatavilla olevia terveystutkimuksia kuten virallisia selkäkuvauksia ja polvilausuntoja.
- Cardigan: SWCS ry suosittelee myös DNA-testaamaan epäselvän PRA-statuksen omaavat koirat ennen jalostuskäyttöä (Cardigan). Suomen Kennelliiton hallituksen kokouksessaan 7/08 tekemän päätöksen mukaan kahden merlevärisen koiran parittaminen keskenään on kielletty. Tämän lisäksi Suomen Welsh Corgi Seura suosittelee, että blue merle -värinen koira paritetaan ainoastaan tricolour-värisen koiran kanssa (nk. kolmivärinen, mustavalkoinen brindle merkein, tricolour brindle merkein, tricolour).
- Pembroke: Suomen Kennelliiton hallituksen kokouksessaan 7/08 tekemän päätöksen mukaan kahden luonnontöpöhäntäisen koiran (T-box-mutaatio) parittaminen keskenään on kielletty.
- Jotta tehollinen populaatiokoko pysyisi mahdollisimman laajana, Suomen Welsh Corgi Seuran jalostustoimikunta suosittaa, että jalostukseen käytettävien uroksien elinikäinen jälkeläismäärä ei ylitä 5% neljän viimeisen vuoden rekisteröintimääristä. Tämä tarkoittaa nykyisillä rekisteröintimäärillä 63 jälkeläistä cardiganeilla (vuodet 2015-2018) ja 53 jälkeläistä pembrokeilla (vuodet 2015-2018).
- Uusintayhdistelmät eivät ole toivottavia. Yksittäisten yhdistelmien sukusiitosasteen ei tulisi olla viidellä polvella laskettuna yli 6,25%.
Uroksen etsintä ja astutus
Kun olet huomioinut jalostukseen yksityiskohdat ja päättänyt astuttaa narttusi riskit tiedostaen, on aika etsiä sopivaa urosta. Ehdokkaisiin kannattaa tutustua henkilökohtaisesti ja pyrkiä valitsemaan sellainen, joka parhaiten täydentää narttuasi. Tulee muistaa, että täysin virheettömiä koiria ei ole olemassakaan ja nartunkin ominaisuuksien tulee olla urosta täydentäviä. Sopivien uroksien löytämisessä myös nartun kasvattaja voi olla suurena apuna. Halutessaan voi myös tiedustella Corgiseuran jalostustoimikunnalta ajatuksia.
Kun sopiva uros on löytynyt, on aika ottaa yhteyttä sen omistajaan ja tiedustella, onko uros käytettävissä jalostukseen nartullesi. Kannattaa perustella tarkoin miksi olet kiinnostunut juuri kyseisestä uroksesta. Uroksen omistajat eivät yleensä arvosta sitä, että heitä lähestytään kiireessä todeten, että nartun juoksu on juuri alkanut, joten otathan asioista selvää hyvissä ajoin. Kannattaa myös huomioida, että vastaus kosioyhteydenottoon voi olla kielteinenkin, sillä uroksen omistajalla voi olla jo muita suunnitelmia uroksen jalostuskäyttöä koskien tai hänen mielestään uros ei ole kyseiselle nartulle sopiva vaihtoehto. Näissä tapauksissa on hyvä, jos urosehdokkaisiin on listattuna muutama varavaihtoehtokin. Joskus hyvä ajatus on mennä jopa merta edemmäs kalaan ja katsastella sulhasvaihtoehtoja myös ulkomailta.
Mahdolliset astutukseen liittyvät maksut uroksen omistajalle määrittää uroksen omistaja itse. Ne kannattaa tiedustella jo etukäteen, kun on päästy sopimukseen kyseisen uroksen käyttämisestä kyseiselle nartulle.
Nartun aloittaessa juoksunsa, on hyvä tiedottaa tästä heti uroksen omistajaa ja vielä tehdä viimeisin tarkistus siitä, onko astutus mahdollista (uroksen terveydentila sillä hetkellä, omistajan aikataulut jne) ja mikäli mitään muutosta aiemmin suunnitellussa ei ole, sopia mahdollisista käytänteistä astutuspäivän lähetessä.
Yleensä astutus suoritetaan uroksen luona. Astutuksien tulisi olla ongelmattomia ja helppoja, mutta näin ei aina asiat mene. Usein kokemattomat nartun omistajat vievät koiransa uroksen luo liian aikaisin ja astutus ei onnistukaan. Eläinlääkärissä tehtävä progesteroni-määritys auttaa tarvittaessa selvittämään oikean astutusajankohdan. Myös uros ja sen omistaja voivat olla astutuspuuhissa kokemattomia. Kokenut, tilannetta rahoittava apuri voi olla astutusasioissakin korvaamaton.
Tiineys ja synnytys
Koiran tulee olla hyvässä peruskunnossa jo ennen astutusta, jotta tiineysaika menee mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa hyvää lihaskuntoa, ei lihavuutta tai kuivuutta. Tiineyden aikana koiran elimistö käyttää massaa hyväksi, ja hyvä lihaskunto edesauttaa tiineydestä palautumista. Huonosti hoidetussa suussa on paljon bakteereja, eikä hampaiston kunnosta huolehtiminen ole pahitteeksi ennen tiineyttä ja synnytystä.
Pidä hyvää huolta astutetusta nartusta. Stressi ei ole hyväksi koirallekaan, ja se saattaa tiineyden alkuvaiheessa aiheuttaa jopa keskenmenon. On sanomattakin selvää, että yleisiä tapahtumia, kuten näyttelyitä ja koirapuistoja on kantoaikana vältettävä tartuntojen välttämiseksi. Ruokinnan tulee olla laadukasta, tiineelle nartulle soveltuvaa ruokaa. Vointia on seurattava tiineyden loppuvaiheilla tarkoin.
Synnytyksen koittaessa tarvitaan usein kokeneemman koirankasvattajan apua. Joillakin nartuilla synnytys ei etene luonnollisesti pentujen virheasennon, liian suurten pentujen tai esimerkiksi polttoheikkouden vuoksi. Tällöin on turvauduttava eläinlääkärin apuun.
Pentuaika
Synnytyksen jälkeisiä mahdollisia komplikaatioita ovat kohtutulehdus, nisätulehdus, kalkkikramppi ja maidon erittymisen ongelmat. Joskus emovaistot eivät herää heti, ja kasvattajan tulee tehdä entistä enemmän töitä pentujen hoitamisen kanssa. Ensimmäiset viikot menevät pentulaatikon vieressä valvoessa. Pienet pennut ovat hyvin avuttomia ja painojen kehitystä tulee seurata aluksi päivittäin.
Emon maito on pennuille parasta ravintoa, mutta suurten pentueiden kanssa on turvauduttava joskus lisämaitoon. Kiinteään ruokaan siirrytään 3-5 viikon iässä.
Sosiaalistaminen alkaa jo kasvattajan luona. Pennun olisi hyvä totutella esim. ulkoiluun, erilaisiin pintoihin ja ääniin, autolla matkustamiseen, eri näköisiin ja kokoisiin ihmisiin, lapsiin ja turvallisiin koiriin ennen luovutusikää. Totutteleminen helpottaa uuteen kotiin siirtymisestä aiheutuvaa stressiä ja tukee pennun kehitystä.
Vaikka emä ei enää antaisi pentujen imeä 6-8 viikon iässä, pennut oppivat emältään ja toisiltaan koirien kieltä. Muun muassa emän opettama puremisen esto kehittyy vasta 7-8 viikon iässä. Vaikka 7-viikkoisen pennun saa lain puitteissa jo luovuttaa uuteen kotiin, 6-8-viikkoiset pennut ovat erityisen herkkiä stressaaville tilanteille ja juuri 8-viikkoisilla pennuilla on lyhyt herkkyyskausi, jolloin ne helposti muodostavat pysyviä pelkoja. Pentujen pitäminen kasvattajan luona hieman pidempään edesauttaa koiran kehitystä, jos sosiaalistaminen on aloitettu jo siellä.
Sosiaalistaminen siis on välttämätöntä, mutta tuossa vaiheessa se vaatii myös pennun eleiden tulkintaa, ettei pentu pääse säikähtämään. Vaikka pentujen sosiaalistaminen vaatii jonkun verran viitseliäisyyttä, saa varsin helposti totutettua pentuja moniin uusiin asioihin ennen luovutusta. Kun autoilu ja pennun ostajat ovat jo valmiiksi tuttuja luovutusvaiheessa, ei pääse käymään niin, että pentu oppiikin pelkäämään tottumisen sijaan. Lue lisää sosiaalistamisesta Kennelliiton hankikoira.fi -sivuilta.
Kasvattajan vastuu ei pääty pennun luovutukseen
Pentukyselyitä tulee kasvattajille mielin määrin. Niiden joukosta täytyy löytää ne sopivimmat kodit juuri näille pennuille. Kasvattajan tulee etukäteen varmistua siitä, että pennun ostaja pärjää varmasti pienen paimenkoiran kanssa. Olethan ostajalle rehellinen rodun sairauksista ja vioista, kuluttajansuojalain tavaran virhettä koskevia säännöksiä sovelletaan myös eläimen kauppaan. Täällä yksi esimerkki koiran kaupasta ja korvausvelvollisuudesta.
Hyvä kasvattaja on omistajan tukena koko koiran elämänkaaren ajan, yhdessä jaetaan niin ilot kuin surut. Sitouduthan pentujen teettämiseen siis koko sydämelläsi? Ethän vain lisää rodun yksilöitä?